Synnyin Turussa eittämättä omalaatuiseen perheyhteisöön Urho Kekkosen hallituskauden alussa (1956). En katso tätä taakaksi vaan vauhdinotoksi.

Menin Turun taideyhdistyksen kouluun kolmeksi vuodeksi ja kakku jatkui Taideakatemiassa 1980. Minusta tuli Helsingin poika, töölöläinen jo 25 vuotta.

Tämä on tätä lainausosastoa, Antti sanoo ja viittaa taulujen suuntaan. Mitäs taiteilija oikein selittää?

Näin se meni: Avasin yhtenä päivänä kirjan, jonka kannessa luki ”Mytologia”. Taisi siinä olla vähän muutakin. Jäin kiinni. Eli tässä on tarjolla ikiaikaisia aiheita ja muunnelmia. Antiikin jumalat putoavat Töölön kadulle ja osa ihmisistä saa minun maalauksissani paremman ja kestävämmän hahmon.

Kyllä minä olen omassa maailmassani koettanut olla johdonmukainen, kumma kyllä. Saattaa jopa olla että minun alastontauluissani alaston ei ole läheskään niin alaston kuin tuolla Taka-Töölön kaduilla.

Mutta minun siskoni tulee kohta kylään Tukholmasta . Ja taulut on kehystämättä. Mitenkä minä tästä taas selviän?

Sinun

Antti Virtanen